Articles

Parkinson-lääkkeen vähentäminen voi johtaa vakaviin vieroitusoireisiin

Tammikuun Archives of Neurology -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan dopamiiniagonistien annoksen pienentäminen voi johtaa syvään työkyvyttömyyteen joillakin Parkinsonin tautia sairastavilla.

Dopamiiniagonistien vieroitusoireyhtymää (DAWS) sairastavilla potilailla on samanlaisia oireita kuin muiden psykostimulanttien, kuten kokaiinin, vieroituksessa. Näihin oireisiin kuuluvat ahdistuneisuus, paniikkikohtaukset, agorafobia, masennus, dysforia, väsymys, kipu ja huumeiden himo, eivätkä levodopa tai muut Parkinsonin taudin lääkkeet lievitä niitä, raportoivat Christina A. Rabinak, BSE, ja Melissa J. Nirenberg, MD, PhD, Weill Cornell Medical Collegen neurologian ja neurotieteen laitokselta New Yorkissa.
Kaikkien DAWS:ää kokeneiden potilaiden lähtötilanteessa oli esiintynyt impulssinhallinnan häiriöitä. Neljällä näistä osallistujista oli premorbidia ahdistuneisuutta, kahdella oli ollut masennusta, kolmella oli ollut aiempaa tupakointia ja kaksi oli käyttänyt marihuanaa. DAWS-potilailla oli suuremmat lähtötilanteen dopamiiniagonistiannokset ja suurempi kumulatiivinen dopamiiniagonistialtistus. DAWS-potilailla oli myös ”huomattavasti alhaisemmat” Unified Parkinson’s Disease Rating Scale (UPDRS) -motoriset pistemäärät kuin potilailla, joilla ei ollut DAWS:ää, vaikka heillä oli verrattavissa oleva taudin kesto ja samanlainen dopaminergisten lääkkeiden kokonaiskäyttö; tutkijat arvelevat siksi, että DAWS:lle alttiilla potilailla voi olla suhteellisen hyvänlaatuinen motorinen fenotyyppi.

”DAWS:n kliiniset ilmenemismuodot olivat hyvin stereotyyppisiä ja muistuttivat läheisesti muita psykostimulanttien vieroitusoireyhtymiä, ja niissä oli huomattavia psykiatrisia (ahdistuneisuus, paniikkikohtaukset, dysforia, masennus, kiihtymys, ärtyneisyys, väsymys) ja autonomisia (ortostaattinen hypertensio, diaforeesi) ilmenemismuotoja”, totesivat tutkijat. ”Levodopasta, muista Parkinsonin taudin lääkkeistä, masennuslääkkeistä, anksiolyytteistä ja psykoterapiasta ei ollut hyötyä DAWS-oireiden lievittämisessä.” DAWS-oireidensa vakavuuden vuoksi kolme koehenkilöä ei pystynyt koskaan lopettamaan dopamiiniagonistia ja sai impulssikontrollin häiriöitä.

Tekijät suosittelevat näiden havaintojen perusteella ”potilaiden – erityisesti niiden, joilla oli impulssikontrollin häiriöitä – tarkkaa seurantaa aina, kun dopamiiniagonistit lopetetaan”. Lisäksi he suosittelevat, että lääkärit ”harkitsevat voimakkaasti dopamiiniagonistien vähentämistä heti, kun impulssikontrollin häiriöt kehittyvät, koska suuri kumulatiivinen dopamiiniagonistialtistus näyttää lisäävän DAWS:n riskiä ja vakavuutta ja vähentävän dopamiiniagonistin onnistuneen lopettamisen ja impulssikontrollin häiriöiden korjaantumisen mahdollisuutta”.
”DAWS tulkittiin yleensä väärin alilääkityksenä tai annoksen loppumisena, mutta kaikissa tapauksissa se osoittautui levodopalle vastustuskyvyttömäksi, sillä se säilyi, vaikka potilaat olivat on-tilassa ja/tai selvästi ylilääkittyinä”, tutkijat totesivat. ”Harvemmin oireet tulkittiin ensisijaiseksi psykiatriseksi häiriöksi. Kaikissa tapauksissa oireet korreloivat ajallisesti dopamiiniagonistin vieroitusoireiden kanssa ja lievittyivät nopeasti ja valikoivasti dopamiiniagonistin korvaamisen myötä, mikä on johdonmukaista lääkekohtaisen vieroitusoireyhtymän kanssa.”

Tutkijat tekivät retrospektiivisen kohorttitutkimuksensa 93:lla Parkinsonin tautia sairastavalla dementoitumattomalla potilaalla. Kaikkien DAWS-tapausten tunnistamiseksi käytettiin systemaattisia arkistokatsauksia, jotka määriteltiin ”vakavaksi, stereotyyppiseksi fyysisten ja psyykkisten oireiden ryppääksi, joka korreloi dopamiiniagonistien vieroitusoireiden kanssa annosriippuvaisesti, aiheuttaa kliinisesti merkittävää ahdistusta tai sosiaalisia/ammatillisia toimintahäiriöitä, on refraktaarinen levodopalle ja muille Parkinsonin tautia sairastaville lääkevalmisteille, eikä sitä voida selittää muilla kliinisillä tekijöillä”. Osallistujia, joilla oli DAWS, verrattiin niihin kohortin osallistujiin, joille dopamiiniagonistien vieroitus oli sujunut ongelmitta.

Neljääkymmentä potilasta (43 %) hoidettiin dopamiiniagonistilla, ja 26:lla (28 %) dopamiiniagonisti lopetettiin rutiinipotilaan hoidon aikana. Impulssikontrollin häiriö (kuten pakonomainen syöminen, pakonomainen ostaminen, patologinen uhkapelaaminen ja hyperseksuaalisuus), joka on dopamiiniagonistien tunnettu sivuvaikutus, oli yleisin syy annoksen pienentämiseen, ja sitä esiintyi 15:llä potilaalla (38 %:lla niistä, joita hoidettiin dopamiiniagonistilla, ja 58 %:lla niistä, joiden dopamiiniagonistia oli pienennetty). Hyperinsomnia, psykoosi, sekavuus, kognitiivinen heikkeneminen, huimaus, ortostaattinen hypotensio ja perifeerinen turvotus olivat muita syitä lääkeannoksen pienentämiseen. Tutkijoiden mukaan 13 osallistujan dopamiiniagonistin käyttö lopetettiin ja 13:n annosta pienennettiin, ja kaikissa tapauksissa levodopa-annosta lisättiin kompensoivasti.

Viidelle (19 %) niistä 26 koehenkilöstä, joiden lääkitystä vähennettiin, kehittyi DAWS, jonka stereotyyppisiä oireita olivat muun muassa ahdistus, paniikkikohtaukset, masennus, dysforia, kiihtymys, unettomuus, yleistynyt kipu ja lääkkeiden himo. ”Kaikissa tapauksissa näiden oireiden ilmaantuminen korreloi dopamiiniagonistin kapenemisvaiheen aloittamisen kanssa, ja oireiden vakavuus lisääntyi annoksen asteittaisen pienentämisen myötä”, raportoivat tutkimuksen tekijät.

-Colby Stong

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.