Articles

Kristin Neff: The Space Between Self-Esteem and Self Compassion at TEDxCentennialParkWomen (Transcript)

shares
  • Share
  • Tweet
  • Pin
Kristin Neff

Katso ja lue professori Kristin Neffin TEDx-puheenvuoron koko transkriptio: The Space Between Self-Esteem and Self Compassion at TEDxCentennialParkWomen -konferenssissa.

Kuuntele MP3-äänite täältä: the-space-between-self-esteem-and-self-compassion-by-kristin-neff-at-tedxcentennialparkwomen

Kristin Neff – apulaisprofessori Teksasin yliopistossa Austinissa

Voi kai väittää, että olen itsemyötätunnon evankelista. Rakastan levittää hyvää sanaa itsemyötätunnosta. Olen omistanut viimeiset 10 vuotta tutkijanurastani itsemyötätunnon mielenterveyshyötyjen tutkimiselle, ja viime aikoina olen työskennellyt kehittääkseni interventioita, jotka auttavat ihmisiä oppimaan olemaan myötätuntoisempia itseään kohtaan elämässään.

Syy siihen, miksi olen niin intohimoinen itsemyötätunnon suhteen, on se, että olen todella nähnyt sen voiman omassa elämässäni. Opin ensimmäisen kerran itsemyötätunnosta vuonna 1997, kun olin viimeistelemässä väitöskirjaani UC Berkeleyssä. Kävin läpi todella vaikeita aikoja. Olin juuri selvinnyt hyvin sotkuisesta avioerosta, tunsin paljon häpeää ja itsekriminointia. Tunsin paljon stressiä: saisinko väitöskirjani valmiiksi, ja jos saisin, saisinko töitä? Niinpä ajattelin, että nyt olisi hyvä aika opetella meditaation harjoittamista.

Liityin siis paikalliseen buddhalaiseen meditaatioryhmään. Ja heti ensimmäisenä iltana, heti ensimmäisellä kurssilla, ryhmää johtava nainen puhui myötätunnon tärkeydestä, ei vain toisia vaan myös itseämme kohtaan. Sen tärkeydestä, että otamme itsemme mukaan myötätunnon piiriin ja kohtelemme itseämme samalla ystävällisyydellä, huolenpidolla ja huolenpidolla kuin hyvää ystävää. Ja se oli kuin hehkulamppu olisi syttynyt päässäni sillä hetkellä. Tajusin, no ensin ajattelin, että mitä? Sinulla on lupa olla kiltti itsellesi, ja siihen kannustetaan. Mutta tajusin, että se oli juuri sitä, mitä tarvitsin tuolla vaikealla hetkellä elämässäni.”

Voin siis oikeastaan tuosta päivästä lähtien sanoa, että yritin tietoisesti olla myötätuntoisempi itseäni kohtaan, ja se teki valtavan eron melkein heti. Ja sitten onneksi sain työpaikan. Tein kaksi vuotta postdoc-tutkimusta yhden maan johtavan itsetuntotutkijan kanssa. Ja hänen kanssaan työskennellessäni aloin tajuta, että itsemyötätunto tarjosi paljon etuja, itsetunto ei.

All right. Aloitan siis määrittelemällä, mitä tarkoitan itsetunnolla. Itsetunto on kokonaisvaltainen arvio itsetunnosta, tuomio: olenko hyvä ihminen vai huono ihminen? Monien vuosien ajan psykologit pitivät itsetuntoa psykologisen terveyden perimmäisenä mittarina. Siihen on syynsä. Monet tutkimukset osoittavat, että jos sinulla on huono itsetunto, jos vihaat itseäsi, olet masentunut, olet ahdistunut ja sinulla on kaikenlaisia psykologisia ongelmia. Jos tilanne menee todella pahaksi, saatat jopa harkita itsemurhaa.

Mutta myös korkea itsetunto voi olla ongelmallinen. Ongelma ei ole siinä, onko sitä, vaan siinä, miten sen saa, eikö niin? Joten amerikkalaisessa kulttuurissa saadaksemme korkean itsetunnon meidän täytyy tuntea itsemme erityiseksi ja keskimääräistä paremmaksi. Okei, jos sanoisin kenellekään teistä, että työsuorituksenne on keskiverto, tai että olette keskivertoäiti, tai jos sanoisitte minulle jälkeenpäin, että tämä puhe oli keskiverto, olisin romahtanut, eikö niin? Ei ole OK olla keskinkertainen. Sitä pidetään loukkauksena olla keskiverto.

Mitä ongelmaa siinä on? Jos meidän kaikkien pitää olla keskivertoa parempia samaan aikaan, eikö? Tuleeko sinulle mieleen sanat ’looginen mahdottomuus’, eikö? Okei, siis mitä tapahtuu jos meidän kaikkien on pakko tuntea olevamme keskivertoa parempia kun alamme pelaamaan näitä pikku leikkejä, alamme yhtäkkiä keksiä tapoja paisutella itseämme ja laskea muita alas, jotta voisimme tuntea olomme paremmaksi itseämme verrattaessa. Ja jotkut ihmiset itse asiassa vievät tämän äärimmilleen. Saatatte tietää tai olla tietämättä, mutta tässä kulttuurissa on narsismiepidemia. Olemme seuranneet yliopisto-opiskelijoiden narsismin tasoa viimeisten 25 vuoden ajan, ja se on korkeimmalla tasolla, mitä on koskaan mitattu. Ja itse asiassa monet psykologit uskovat, että tämä johtuu koulujen itsetuntoliikkeestä.

Ja on paljon ikäviä sosiaalisia dynamiikkoja, jotka voivat johtua tarpeesta tuntea itsensä muita paremmaksi, jotta voimme tuntea olomme hyväksi. Kulttuurissamme on myös koulukiusaamisen epidemia. No, miksi lapset kiusaavat? Miksi lapset, jotka ovat muodostamassa itsetuntoaan, tuntevat, että heidän on kiusattava muita? Se on osittain heidän oman itsetuntonsa rakentamista, jotta he tuntevat olevansa vahvempia, voimakkaampia kuin nämä toiset lapset, joita he kiusaavat.

Vai miksi ihmiset ovat ennakkoluuloisia? Miksi koemme, että meidän uskonnollinen ryhmämme tai etninen ryhmämme tai poliittinen puolueemme on parempi kuin toinen ryhmä? Osittain parantaaksemme omaa itsetuntoamme.

Toinen ongelma itsetunnossa on se, että se on riippuvainen – se on riippuvainen menestyksestä. Meistä tuntuu hyvältä itsestämme vain silloin, kun onnistumme niillä elämänalueilla, jotka ovat meille tärkeitä. No, mitä tapahtuu kun epäonnistumme? Mitä tapahtuu, kun emme täytä ihanteellisia vaatimuksiamme? Meistä tuntuu kurjalta, meistä tuntuu kauhealta itsestämme. Ja naisille tämä on erityisen vaikeaa, koska mitä luulet tutkimusten osoittavan, mikä on maailman ykkösalue, johon naiset panostavat itsetuntonsa? Eikö niin? Käsityksemme siitä, kuinka viehättäviä olemme, ja naisten standardit ovat niin korkealla – miten voimme tuntea olevamme keskivertoa paremman näköisiä, kun katsomme kaikkia näitä supermalleja? Jopa supermallit tuntevat itsensä epävarmoiksi muihin supermalleihin verrattuna, eikö?

Sivut: … | → | Viimeinen | View Full Transcript

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.